27.11.2010

Kaikkien miesten inhokit - Mariskoolit

 
Näitä löytyy varmasti yhdeltä, jos toiseltakin hameväen edustajalta. :) Minulla niitä on... vino pino! Aina, kun uusi väri ilmestyy, on sellainen pakko ostaa. Joitain värejä minulla taitaa olla tuplana.


Mariskoolin varsinainen syntytarina on hämärän peitossa, sillä lasiesine on vanha prässilasimalli, joka kulkeutui saksalaispuhaltajien mukana myös Suomeen 1800-luvulla. Iittala on valmistanut kyseistä mallia jo ainakin vuodesta 1892.


Mariskoolia alettiin valmistaa uudelleen 1960-luvulla, jolloin Marimekon Armi Ratia pyysi Iittalaa ottamaan sen uudelleen tuotantoon. Vuosien mittaan värivaihtoehtoja on ollut lähes neljäkymmentä ja tällä hetkellä Iittalan valikoimissa on noin parikymmentä väriä. Mariskoolin valmistajiin ovat kuuluneet myös Riihimäki ja Nuutajärvi.

Aidon, Suomessa valmistetun Mariskoolin tunnistaa Iittala-tarrasta ja Marimekon pohjaleimasta. Käytössä on ollut myös paperisia ja silkille painettuja Marimekko-tekstillä olevia tarroja, jotka on kiinnitetty mariskoolin pohjaan. Silkkitarra oli käytössä vuosina 1980-2004. Vanhoissa malleissa on ollut myös Nuutajärven-tarra (kuten oikean yläreunan valkoisessa näkyy).



Löysin listauksen Marimekon Mariskoolien väreistä ja tuotantovuosista 1965 - 2009:

Mariskooli - koko 155 mm

1965: kirkas, orvokinsininen (nykyinen vaaleasininen), vihreä, koboltinsininen (1965, 1988-2006),
ruskeanharmaa (suonruskea)
1968: ametisti (1968, 1988-1992)
1973: ruskea (1973-1995, 2002-), harmaa (1973-1996, 2001-), lila (1973-1995)
1985: valkoinen (1985), musta (1985, 2007-)
1988: alfan vihreä (1988-1995), mattakirkas (1988, 1996-), keltainen, punainen, vaaleansininen,
taivaansininen (1988-1995), joulunvihreä (1988-1995), Mondon vihreä (1988-1995),
Kartion vihreä (1988-1995)
1995: vihreä
1996: vaaleanvihreä (1996-2004), luumunpunainen, matta luumu (1996-1997),
1997: matta keltainen (1997-2001), matta taivaansininen (1997-2001),
matta mondonvihreä (1997-2001), matta pinkki (1997-2001)
2000: ruusuoliivi
2002: merensininen
2003: vedensininen, lime (2003-2008), pinkki, pomeranssi, vaalea lila, mustikansininen,
turkoosi (2003-2006), sitruunankeltainen (2003), laguuninsininen (2003), koivunvihreä (2003)
2004: granaatinpunainen
2005: vaaleanpunainen, sammaleenvihreä
2006: ultramariininsininen, hiekka
2007: oliivi, siniturkoosi
2009: omenanvihreä, purppura

Pieni Mariskooli - koko 120 mm

2008: kirkas, ultramariininsininen, siniturkoosi, vaaleansininen, hiekka, musta, kirkasmatta, pinkki,
punainen
2009: omenanvihreä, purppura, keltainen, pomeranssi

21 kommenttia:

  1. Meidänkin suvussa on yksi mariskooleja keräävä henkilö. Itselläni ei ihme kyllä ole ainuttakaan! Mutta on mariskoolit kauniita varsinkin kun ne näkee eri sävyissä kerättyinä.

    VastaaPoista
  2. Itsekin pidän Mariskoolien kauniista värikirjosta. Vieläköhän he keksivät uusia sävyjä, kun jo nyt tuntuu, että osa värisävyistä on niin pienellä vivahde erolla tehtyjä... Matta-sävyisiä Iittala voisi tietetysti ottaa uudelleentuotantoon, niin saisin nekin itselleni kohtuuhintaan. ;)

    VastaaPoista
  3. Sain tupaantuliaislahjaksi yhden mariskoolin kun tähän muutettiin, ja sitten anoppi on ostanut Iittalan myymälästä luullakseni II-laatuisena yhden.
    Siinähän niitä jo on, en välitä enemmästä.

    VastaaPoista
  4. Mariskooleja on kiva ottaa kattauksiin mukaan ja vaihdella värejä vuodenajan mukaan. En tiedä, miten minulle onkin siunaantunut niitä niin paljon ja nyt kun tuolla tiellä ollaan, niin ei oikein pysty keräämistä enää lopettamaankaan. :)

    VastaaPoista
  5. Minulla on tietenkin noita Mariskooleja muutama, Iittalan kivituikkuja sitten taas aika monta... Kattauksiin nuo edellä mainitut sopivat mainiosti, voi vaan miettiä, et mikä on päivän väri. :D

    VastaaPoista
  6. Kivi-tuikut ovat kauniita selkeän yksinkertaisella muotokielellä. Jostain syystä, minulla ei ole niitä kuin muutama. Niissä taitaa kulkea värisävyt aika lailla samaa rataa kuin Mariskooleissakin. :)

    VastaaPoista
  7. Meille niitä on ilmestynyt puolisen tusinaa miehen mukana. Itse en niistä oikein perusta. Mutta kyllä meilläkin niitä on joulun aikaan esillä ja niissä pähkinöitä ja rusinoita sekä suklaata.

    Musta on tärkeää, että sanotaan, ettei ne Marimekon skoolit ole mitenkään ainutlaatuisen oikeita, kun tosiaan niitä on tehty jo maailman sivu.

    Anu

    VastaaPoista
  8. Yllättävää, että teidän perheessä näitä on ilmaantunut miehen puolelta. :) Yleensä se taitaa olla toisinpäin.

    VastaaPoista
  9. Minulle tulee näistä aina lapsuus mieleen. Kuljin pienenä äidin mukana marttakerhon ompeluilloissa ja kaikilla kylän tädeillä oli mariskooli sokerikkona. Jotenkin en vielä nykyäänkään osaa ajatella niitä muuhun käyttöön kuin sokerikoiksi. Kauniita ne ovat ja syvänpunainen sävy mielestäni kaikkein hienoin.

    VastaaPoista
  10. Tuota otsikkoa mietin.... kun tuota.... öh..
    Minä olen aina inhonnut noita. Niin, olen siis nainen (hih). Nykyinen miesystäväni taas tykkää niistä kovasti ja omistaakin jokusen.
    Taitaa siis olla roolit väärin päin meillä. ;)

    VastaaPoista
  11. Marttakerhon ompelukerhot kuulostavat ihanan nostalgisilta. Vieläköhän sellaisia järjestetään? Minulla näissä on kaikkia herkkuja, harvemmin sokeria. :)

    Hih, nämä Mariskoolit ovatkin mielenkiintoisia. Luulin, että miehet inhoaisivat niitä, mutta jokunen herra näemmä niistä jopa pitääkin. ;)

    VastaaPoista
  12. Täältäkin löytyy noita mariskooleja, mutta vain sinisen sävyissä ;)
    Niissä ihan aidoissa alkuperäisissä skooleissa (eivät ole siis mariskooleja) ei ole leimoja, tarroja eikä muitakaan tunnisteita. Ne ovat myös kooltaan pienempiä kuin nämä uusversiot vanhasta mallista ja niiden alkuperäinen käyttö ollut sokerikkona...malliin löytyy myös kermakko ;-)

    VastaaPoista
  13. Hih :) En tiennytkään tuota aidoista alkuperäisistä skooleista. Aina oppii jotain uutta.

    VastaaPoista
  14. Moro!

    Vaikka olenkin mies, niin tunnustan pitäväni Mariskooleista todella paljon. Meiltä niitä löytyy vaimon kanssa yhteensä 30 ja eri värejä 23.

    VastaaPoista
  15. Kiva saada myös miehinen näkökanta keskusteluun. ;) Olen tainnut olla ihan väärässä tämän postauksen otsikoinnin suhteen.

    VastaaPoista
  16. Tervehdys!

    Otsikointi on varmaan ihan oikein, valtaosa miehistä ja osa naisistakin pitää Marisooleja joutavina lasipysteinä. No, elämä on valintoja. Toinen käy katsomassa lätkää ja toinen sijoittaa lippurahat keräilyklassikoihin. Eilen löytyi viimeksi keräilyharvinaisuuksia. Värit ilmeisesti 60- ja 70-luvuilta. Kohta saa laittaa punaiset skoolit pöytään juhlistamaan joulua. Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
  17. Kiitos, hyvää Joulun odotusta myös sinne. Ja onnittelut hyvistä löydöistä!

    VastaaPoista
  18. Mulla on keltainen (ei matta) mariskooli jossa oli skoolin yläosassa sisäpuolelle nuutajärvi-tarra. Miltähän vuodelta mahtaa olla?

    VastaaPoista
  19. En osaa sanoa, mutta kannattaa kysyä Iittalasta tai huuto.netistä.

    VastaaPoista
  20. Hei... kuukkeloin ja etsin väriä skoolilleni. Osaatko sanoa mikä väri on tuo keskihyllyn eturivissä toinen vasemmalta? Mulla se sävy enkä löydä nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minkki, olisikohan se vedensininen?

      Poista